oon huomannu, et elämä koettelee toisii enemmän ku toisii, mua koetellaan, mut seelviin siit.. JA olen huomannut ettei Luoja anna kennellekkää enemmän ku ansaitsee, eikä pistä harteille enempää huolii ja murheita mitä se jaksaa kantaa. Vaikka mun elämän suunta menis miten oon ilonen näist päivist silti mitä mul on ollu ja mitä mulle viel tulee. En halua olla heikko aion jaksaa, oli mulla sitten kaverit tukena tai ei.. Päivä kerrallaan, kyllä tää yksinäisyys ja tuska viel joskus helpottaa..